Pääkirjoituksessaan 29.05.11 Aamulehti kiinnitti huomiota erittäin tärkeään kysymykseen köyhyyden, huono-osaisuuden ja syrjäytymisen laajemmista syistä ja hoitokenoista .
Kokemukseni mukaan, nyky Suomessa, lähes aina aina pääasialliset pitkäaikaisen ja elämäntavaksi muuttuneen syrjäytymisen syyt ovat liittyneet asianomaisen persoonallisuuden kehityksen vaillejääneisyyksiin, itsetuntovaurioihin ja vääristymiin. Taustalla ovat olleet läheisiin ihmissuhteisiin liittyneet puutteet ja usein vakavatkin häiriöt ,kuten hyväksikäytöt, alkoholismi, väkivalta, insesti, rakkaudettomuus ja kasvatusvastuussa olleiden kyvyttömyys ilmaista ja hallita tunteitaan.Tälläisten epäkohtien vammauttamia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Kasvatusvastuussa olleiden aikuisten keinottomuuden ja tuhoavan käyttäytymisen taustalla ovat yleensä olleet heidän omat vastaavanlaiset lapsuuden kokemuksensa. Ajankohtaiset taloudelliset vaikeudet ovat useimiten olleet korkeintaan laukaisevina tekijöinä.
Psykososiaalista ja usein fyysistäkin väkivaltaa sekä persoonallisuuden kehitystä vahingoittaneita vuorovaikutuspuutteita kokeneiden ihmisten minä jakautuu toisaalta iänmukaiseen, vaikkakin vuorovaikutusvalmiuksiltaan usein puutteelliseen kehityskykyiseen minään, ja toisaalta sisäistettyjen traumojen pohjalta syntyneisiin minätiloihin joiden vallassa ollessaan asianomainen saattaa esimerkikisi ilman ulkoista syytä syyllistyä joskus vakavaankin väkivaltaan. Näiden traumapohjaisten minätilojen kirjon tarkempi luonne vaihtelee ihmisestä toiseen, mutta yksi on kaikille persoonallisuuden kehitystarpeissaan vakavammin vaille jääneille yhteinen, se on vaille jääneen lapsen minätila uhrina. Lievemmässä muodossa se on havaittavissa useimmissa ihmisissä.
Tässä minätilassa ollessaan asianomainen etsii, sitä itse tiedostamatta, nykyisyydestä konkreettisella tasolla kaikkea sitä mitä on lapsuudessaan jäänyt vaille ja hyvitystä kokemilleen kärsimyksille ja kokee vaatimuksen aikuisesta vastuun kantamisesta työelämässä ja vanhempana olemisesta epäoikeudenmukaisena.
Koska lapsuuden menetyksiä ei voida konkreettisella tasolla enää saada hyvitetyksi uhrin minätilassa elävät jatkuvassa uhmakkaassa vaillejääneisyydessä jossa he syyllistävät muuta maailmaa kaikista vaikeuksistaan, pakenevat aikuista vastuuta kaikilla elämän alueilla ja kokevat kroonista tuhoavaa kateuden ja vihan tunnetta aikuista selviytymiskykyä ja elämäniloa ilmaisevia ihmisiä kohtaan. Nämä he kokevat riistäjinä jo senkin takia, että näillä on elämän ilossaan sellaista mitä he eivät vaille jääneen lapsen minätilassa voi itse koskaan tavoittaa. Kyltymättömässä ahneudessaan ja aikuisen vastuunoton välttelyssään vaille jäänyt uhriminä on myös äärimmäisen taitava manipuloimaan muita ihmisiä säälin ja syyllisyyden tunteilla saadakseen erilaisia vastikkeettomia hyötyjä itselleen, joista ei koskaan kuitenkaan olla aidosti kiitollisia ja jotka eivät koskaan ole riittäviä.Uhriminä on kuin persoonallisuuden käen poika, mitä enemmän sitä tuetaan , sitä suuremman vallan se saa ihmisessä ja syrjäyttää vähitellen iänmukaisen terveen minän. Terveen minän auttaminen sen sijan on aina kannattavaa. Sen tavoitteena on aikuinen iänmukainen elämä, se nousee heti jaloilleen kun pystyy ja on avusta kiitollinen.
Vaille jääneessä minätilassa oleva ei myöskään kykene vanhemmuuteen ,vaan pyrkii usein tekemään lapsistaan itselleen vanhemman korvikkeen jolle uskoutuu vaikeuksissaan ja johon turvautuu peloissaan. Vaille jäänyt minä myös usein kilpailee ja kokee kateutta oman lapsenkin hoidetuksi tulemisen tarpeiden ja oikeuksien suhteen. Parhaassa tapauksessa lapsi kelpaa "kaveriksi". Näin syntyy helposti köyhyyttä ylläpitävä vaillejääneisyyden kulttuuri.
Vaille jäänyt minä on siten iänmukaisen minätilan vihollinen. Se pyrkii kaikin keinoin sabotoimaan aikuisen puolen pyrkimyksiä saada elämä aikuiseen hallintaansa koska se ei voi luopua varhaisista tarpeistaan. Näin monen ihmisen hyvin alkanut opiskelu, työsuhde tai muu terveeseen aikuisuuteen liittyvä pyrkimys kariutuu toistuvasti masennuskohtauksiin, alkoholin käyttöön tai johonkin muuhun itsetuhoisaan toimintaan.
Krooniseen syrjäytymiseen ajautumisvaarassa olevat ihmiset tarvitsevat apua aikuiselle minälleen.Heidän on opittava tunnistamaan ja saamaan iänmukaisen minän hallintaan vaille jääneen minän yllykkeet ja mahdollisuuden surra iänmukaisen minänsä tilassa lapsuutensa traumoja. He saattavat tarvita apua myös vuorovaikutusvalmiuksiensa parantamisessa varsinaisen ammatillisen koultuksen lisäksi. Joskus myös psykoterapiaa. Sosiaalityöntekijät kohtaavat työsään samankin henkilön kummatkin persoonallisuuden puolet. Kun he kohtaavat vastuuta pakoilevan manipulatiivisen pelurin asiakkaissaan , se joko suututtaa heitä tai he tulevat manipulatiivisesti syyllistetyiksi tukemaan uhriminän epäterveitä pyrkimyksiä. Heidän tulisi kuitenkin pysyä jämäkästi asiallisina aikuisina , asettaa rajat vaille jääneelle lapselle asiakkaassaan ja kohdistaa aina sanansa asiakkaansa persoonallisuuden aikuiselle puolelle.
Yhteiskunnan tulisi myös kunnioittaa ihmisissä olevaa vastuuta kantamaan ja aitoon välittämiseen kykenevää aikuista ja suoda tälle oikeutettu ilo oman työnsä hedelmistä. Väkivallan ja tuhoavan vihan syvimmät syyt ovat siinä, ettei yhteiskunta mahdollista kehitystä toimintakykyiseksi ja eheäksi aikuiseksi . Aito hyvinvointivaltio tarjoaa kansalaisilleen sekä riittävän sosiaalisen pääoman että aineelliset edellytykset kehittyä edellytystensä mukaisiin mittoihin ja tarvittaessa apua elämän saamiseksi iänmukaisiin uomiin. Ja se suo myös kansalaisilleen elämänilon ja onnistumisen oikeuden. Erittäin tuhoisaa on ihmisissä piilevän vaille jääneen lapsen minätilan manipulatiivinen hyväksikäyttö erilaisten poliittisten ja muiden valtapyrkimysten voimanlähteenä.
Tampere 29.11.2011
Jorma Tähkä psykiatri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti