perjantai 25. marraskuuta 2011

Alle kolmevuotiaiden päivähoito

Kasvatustieteilijä Erja Rusasen huoleen alle kolmevuotiaiden lasten soveltuvuudesta päiväkotihoitoon on helppo yhtyä. Artikkelista saa kuitenkin sen vaikutelman ikäänkuin asiaan olisi vasta nyt herätty.Kuten esim. Liisa Kelti-kangasjärvinen kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot  (WSOY 2010 ), käsitellessään ansiokkaasti päiväkodin vaikutusta lapsen soisiaaliseen kehitykseen, tähdentää, jo 1990-luvulla useat laajat ja  arvovaltaiset tutkimukset ( Vandelin,Bates,Borgen, Harvey jne ) osoittivat, että lapset, joiden kokopäiväinen päivähoito oli alkanut ensimmäisen ikävuoden aikana ja jatkunut kouluikään saakka, olivat myöhemmin luokassa aggressiivisempia,  helpoimmin turhautuvia ja eniten sääntöjä rikkovia. Alle yhden vuoden iässä aloitettu hoito ennusti ongelmia voimakkaimmin ja sosiaalisesti selviytymikykyisimmät kouluiässä olivat ne, jotka oli hoidettu kotona yli kolmevuotiaaksi.

Laajin ja tunnetuin asiaa koskeva tutkimus lienee 1990-luvulla USA:ssa  tehty NICHD-tutkimus (National Institute of Child Health and Human Development  Study of early Child Care). Siinä oli mukana 27 yliopistoa 10 eri osavaltiosta tai kaupungista ympäri USA:ta. Tutkimuksessa oli mukana 10.000 äitiä, ja lasten seuraaminen aloitettiin syntymähetkestä jotta myös päivähoitoa edeltäneet olosuhteet voitiin huomioida.
Keskeinen tutkimustulos oli, että tuntimäärä, jonka lapsi oli viettänyt kodin ulkopuolisessa hoidossa 4!/2:een ikävuoteen mennessä, ennusti lapsen sosiaalisia taitoja esikoulu- ja kouluiässä sekä äidin että opettajan raportoimana. Mitä enemmän lapsilla oli kertynyt keskimäärin tähän ikään mennessä päiväkotihoitotunteja viikossa, sitä enemmän lapsilla oli käytösongelmia ja ristiriitoja tovereiden kanssa, erityisesti tottelemattomuutta,levottomuutta ja hyökkäävää käytöstä. Nämä tulokset säilyivät, vaikka päivähoidon laatu ja kodin olosuhteet oli otettu huomioon.

Vaikka päivähoidon keskimääräinen vaikutus myöhempään sosiaalisuuteen ei ollut tavattoman suuri, se oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Erja Rusasen näkemyksiä tukien, ryhmissä tapahtuva hoito vastakohtana yksilölliselle hoidolle oman hoitajan kanssa oli pienille lapsille epäedullisempi sosialisoitumisen kannalta. Suomen alle kolmen vuoden ikäisten lasten hoidollisiin epäkohtiin on tiettävästi kiinniitetty huomioita myös Unicef:n taholta.
Niin kuin Keltikangas järvinen viisaasti toteaa, pienempikin yleinen aggressiivisuuden lisääntyminen siirtää yhteiskunnan normeja väkivaltaa suosivaan suuntaan kokonaisuudessaankin. Suomalaisten koululaisten todettu levottomuus, lisääntyvät huostaanotot, väkivaltailmiöt, kiusaaminen ja lisääntyvät ADHD- tapaukset, joista ainakin osa ovat käsitykseni mukaan  lasten persoonallisuuden varhaisten vuorovaikutusvaurioiden ilmentymiä, ja merkit yleisestä, yhä suuremmasta vaikeudesta solmia kestäviä, rakkauteen ja ystävyyyteen perustuvia ihmissuhteita, tulisi herättää laajaa huolta ja perusteellista keskustelua .

Itse olen myös vakuuttunut ,että nuorten syrjäytymisen ja aineellisenkin köyhyyden keskeisiä taustasyitä ovat kasvuvuosien kehityksellisten vuorovaikutustarpeiden riittämätön huomioiduksi tuleminen, ja tähän kytkeytyneet traumat, jotka jättävät persoonallisuuden psykososiaaliset valmiudet vajajaiksi. Samalla syntyy voimakkaita vihan, vaillejääneisyyden ja tuhoavan kateuden ja ahneuden minätiloja.Ne liittyvät elämättömän lapsuuden tarpeisiin, jotka eivät enää aikuisuudessa ole tyydytettävissä. Kun ne kohdistuvat itseen, ne ovat omiaan vahingoittamaan persoonallisuuden terveen puolen aikuisia, työhön ja opiskeluun liittyviä pyrkimyksiä, esim. aiheuttamalla masennusta,itsetuhoisuutta huumeiden ja alkoholin käyttöä sekä yleistä vaikeutta ottaa aikuista vastuuta itsestään ja lapsistaan. Kun ne kohdistuvat ulkomaailmaan ne voivat ilmetä esimerkiksi varasteluna, impulssiivisina väkivallantekoina ja äärimuodoissaan, myös Englannin äskettäisten mellakoiden kaltaisina joukkotuhoamisen ja varastelun orgioina.


Tampere 18.10.2011

Jorma Tähkä psykiatri

1 kommentti:

  1. Minusta on kiva lukea oikean psykiatrin kirjoituksia blogisivulta.

    Itse kirjoituksen aihe lienee tässä osin yhteiskunnallinen, mutta myös vanhempien vastuuta ei kai sovi vähätellä siinä kysymyksessä, että asetetaanko työ lasten varhaiskasvatuksen edelle.

    VastaaPoista