Kerjuun taustalla on nähtävissä kahdenlaisia vaikuttimia. Kerjäläinen saattaa olla aidosti ahdinkoon joutunut olosuhteiden uhri joka viimeisenä keinonaan turvautuu kerjuuseen mikä etenkin kehitysmaissa saattaa ajoittain olla ainoa vaihtoehto. Tällöin asianomainen pyrkii kuitenkin kaikin keinoin saamaan elämän uudelleen hallintaansa ja elättämään itsensä omalla työllään. Näiden ihmisten auttaminen kannattaa aina, he ovat avusta kiitollisia ja nousevat jaloilleen heti kun pystyvät.
Toisen ryhmän muodostavat ne ihmiset joille riiston uhrina olemisesta on tullut identiteetin perusta, elämäntapa ja elinkeino. Uhrin roolissaan heillä on alinomainen tunne oikeudesta vastikkeettoman hyvityksen saamiseen maailmalta.Heidän mieltään hallitsee alemmuudentunteinen kaunaisuus, tuhoavan kateuden ja rajattoman vaillejääneisyyden tunteet, joita mitkään avustukset eivät pysty hälventämään.Uhrin roolin vangiksi jääneiden ihmisten elämänhistoria on yleensä laaja-alaisen psykososiaalisen ja taloudellisen riiston ja usein myös väkivallan leimaama. Uhrin identiteetti on kuitenkin heidän persoonallisuutensa kehityskyvytön ja vammautunut osa joka estää heitä työstämästä kokemiaan traumoja ja saamaan haltuunsa persoonallisuutensa iänmukaisia valmiuksia ja mahdollisuuksia rakentaa itselleen uusi onnellisempi elämä. Uhrin identiteetissä kerjäävä ihminen havainnollistaa sekä omaa riistettynä olemistaan, että pyrkii samalla varsin häikäilemättömin ja teatraalisin keinoin manipulomaan ohikulkijoiden säälin, myötätunnon ja syyllisyydentunteita saadakseen vastikkeetonta hyvitystä kokemilleen vääryyksille. Ilmaistu kiitollisuus on puhtaasti näyteltyä, eivätkä mitkään avustukset saa asianomaista luopumaan kerjäläisen elinkeinostaan. Uhrin identiteetin lähtökohdista tapahtuvaan kerjäämiseen liittyy usein myös taipumus omaisuusrikoksiin koska tässä tilassa oleva ihminen ei usein koe mitään syyllisyydentunteita varastaessaan, vaan kokee pikemminkin vain ottavansa sen minkä maailma on hänelle muutenkin velkaa. "Uhriminä" on myös mielen sisällä häikälemätön voima, joka estää ja tukahduttaa terveempien persoonallisuuden puolien pyrkimyksiä löytää keinoja aitoon realiteettipohjaiseen elämän olosuhteiden parantamiseen. "Uhriminän" vallassa oleva aikuinen ei yleensä pysty myöskään suomaan lapsilleen paremman elämän eväitä ja näin siirtää vaillejääneisyyden kulttuuria sukupolvesta toiseen.Juuri laajojen kansanryhmien pitkäaikaisen alistamisen ja riiston myötä syntyneet "vaillejääneisyyden kulttuurit"muodostavat keskeisen psykososiaalisen vastarinnan lähteen pyrkimyksille poistaa köyhyyttä ja kurjuutta maailmasta.
Koska ammattimainen katukerjääminen edustaa selvästikin etupäässä juuri uhrin identiteetistä käsin tapahtuvaa kerjäämistä joka vain ylläpitää kurjuutta,tulisi se kieltää. Samalla tulisi kuitenkin EU:n piirissä tehdä kaikki mahdollinen kerjäläisten elinolosuhteitten ja elämän lähtökohtien parantamiseksi ja yhteiskunnan tasaarvoisiksi itseään omalla työllään elättäviksi jäseniksi tulemiseen kannustamisessa. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota heidän lastensa koulutukseen ja tukea lasten oikeutta ihmisarvoiseen elämään niin lapsena kuin aikuisenakin.
Tampere 10.10.10
Jorma Tähkä psykiatri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti